maanantai 8. heinäkuuta 2013

Suba part 1

Kata:

Siis huoh en tiedä mistä aloittaisin! Viimeset kaks viikkoo ovat olleet ihan älyttömän kivoja. Tai kaikenlaista oon tuntenut pääni sisällä: ihmettelyä, iloa, stressiä, kaipuuta, riemua, darraa, hämmästelyä, väsymystä, kiitollisuutta, ikävää, mutta päällimmäiseksi kaikista fiiliksistä jäi elämäniloisuus. Kun vaan ajattelenkin viime viikkoja, tunnen elämäniloa. Eilen kun saavuin kotiin mua ehkä semisti masensi siinä mielessä että harmitti että tuo kaikki on nyt ohi ja mua odottaa seuraavaks vaan hitosti duunia ja pyykinpesua. Sitten kans toi pimeys masensi. Haluun takaisin yöttömiin öihin! Oon edelleen tosi väsynyt kenttiksestä ja road tripistä, että tää mun sanallinen anti ei oo mitenkään järisyttävän hienoa.

Tänään herätessäki oli sellanen ihme fiilis että mitähän tekis. Nyt on aikaa tehä vaikka mitä mutta ei vaan jaksais palata arkeen. Toisaalta olis voinu mennä loikoilee aurinkoon tai lähteä juoksemaan. Mutta  rinkka oli purettavana ja mahassa kurni. Ei ollu ruokaa mutta en silti jaksanu mennä kauppaan. Onneks sovittiin iskän kanssa kauppatreffit. Nyt mulla on ihan sikana safkaa jääkaapissa mutta en jaksa valmistaa niistä mitään. Kilpisjärvellä oli kiva saada se safka valmiina eteensä. Ja syödä siinä samalla kun porot vilisee ulkona. No ei niitä koko ajan vilissy. Välillä kuitenkin. Ja silloin mä kiljahtelin ruoka suussa. "My deer!" Haha. Musta jotenkin tuntuu että tästä postauksesta tulee hirmu levoton tai pikemminkin väsynyt :D

Toi otsikko meinaa kurssin nimeä, subarktista ekologiaa, mutta se olis ehkä turhan fiini otsikoksi, ja kurssista muutekin puhutaan aina subana.

Nyt tarttee kuvia vähän tukemaan tätä. Pääsen elämään tätä reissua uudestaan kuvien kautta! (mua jo nyt semisti pelottaa tulevien kuvien määrä)
Alotetaan vaikka havainnollistamalla missä tää Kilpisjärvi sijaitsee :D


Hyvin pohjoisessa siis! En oo ennen noin pohjoisessa käynykään saati sitten tuolla Jäämerellä, jonne myös suunnattiin pariin otteeseen.

Sitten matkan tekoon!


Ei ihan yhdessä päivässä määränpäähän ajettu vaan lähdettiin jo juhannuksen jälkeisenä sunnuntai-iltana ajelemaan kohti välistoppi-majoitusta, jottei varsinainen matkapäivä olis kuskille ihan sietämätön. Jep, mua ei päästetty ajamaan vaikka kortin omistan. Ei olis pitänyt esittää mitään "tyhmiä" manuaalivaihteiseen ajamiseen liittyviä kysymyksiä niin ehkä mut sitten oltais uskallettu päästää rattiin :D Matkanteko oli melko tiivistä, koska meitä oli neljä ihmistä rinkkoineen, laukkuineen, pussukoineen, telttakamoineen jne. :D Matkalla kuunneltiin kaikki PMMP:n levyt ja ne tultiin kuulemaan vielä monesti road tripilläkin :D Kelatkaa, mä otin vain yhden cd:n mukaan! Tiesin ettei kukaan innostuis mun musiikista niin annoin olla. Otin vain Blondien levyn ja se onneksi sai kuuntelukertoja :)

Ekoja poroja! Ja takapenkillä kiljuttiin.

Mä en nyt ihan uskonut silmiäni. Näin Muoniossa!


Tää kuva on otettu ihan viime (kilo)metreillä. Oli tosi jännä fiilis. Keli oli vähän sateinen ja ankea, ja sääskiä vaan paiskautui tuulilasiin hah.

Mun ainut kuva meiän asemasta :D Saana takana!


Ekana päivänä luento-osuuden jälkeen lähdettiin dallailee kohti ensimmäistä maasto-osuutta. Tarkoituksena oli kartoittaa Saanan rinteen tunturikoivikosta linnunpesiä kuuden hehtaarin alueelta. Meiän ryhmä löys kolme pesää kahden tunnin aikana. Wuhuu :D

Mä näemmä keskityin linnunpesien etsimisen lisäks iPhonilla luontokuvaamiseen.


Näitä tunturimittareita oli ihan saakelisti ja niitä roikku vaatteissakin. Tunturimittarien määrä näky kans koivujen kondiksessa, mutta toisaalta myös lintujen määrässä.

Kulleroita ravinteikkaassa lehdossa :)


Kimalainen tunkeutuu kullerosta ulos :D


Illal mentiin laiturille fiilistemään paikkaa. Ei ollu vieläkään ihan sisäistänyt mihin oli päässyt!

Me & my deer!

Tokan päivän maastoreissun pointtina oli mitata tunturikoivikosta koivujen pituutta ja paksuutta sekä lumirajaa. Mä olin tässä "koivuryhmässä" elikä oltiin tän homman vastuuryhmä, joka kurssin lopussa esitteli tulokset ja johtopäätöksensä aiheesta.



Aina ei onkivavan pituus riittänyt. Ei saatu ainoatakaan kalaakaan.


Vaaksiaisiakin oli joka mestassa. Sitten ne sillai kivasti matkaili meissä biologeissakin. Kunnon orgiat niilläkin oli meneillään.

Tunturisopulin kolo ja kakkaa! Ei ollu hyvä sopulivuosi eikä kertaakaan törmätty elävään yksilöön :(

Järripeippo törmännyt autoon :(

Torstaina teimme pienen retken tunturin (Pikkuvaara) huipulle!

Kivoja noi hyttyset

Kavutessa löytyi kaikenlaista jännää, mikä täytyi taltioida kameralle.

Joitakin oli päästävä koskettelemaankin. Lintu oli syönyt pikkueläimiä ja marjoja.

Hyttyset pysyivät kannoillamme.

Jättiläishyttynen dallailee Saanan päällä!


Käytiin kans tsekkaa muutamat pöntöt. Löytyi lapintiaisen ja leppälinnun poikasia :)

Pikkuisilla on jo nillkakorutkin.


Sisaruskuva!

Iltapäivällä oli mun opiskelijaesitys Pohjois-Lapin vaihtolämpöisistä selkärankaisista (eli sisiliskosta ja tavallisesta sammakosta). Vaikka esitys ei ihan nappiin mennyt, oli ihanaa saada se pois alta noinkin pian. Heti väheni stressaaminen! (Ihan oikeesti, koska opin olemaan stressaamatta esityksistä tai ylipäätänsä esiintymään luontevammin!? Pitäis vissiin avata toi mun kirjahyllystä löytyvä "Rohkeasti puhumaan" -opus... Noot, Pistoolirapu vie voiton.)

Illalla lähdettiin pienellä porukalla tallustelemaan vaeltamaan Mallan luonnonpuistoon. Palattiin keskiyöllä ja ihan kuolleina takaisin asemalle :D 17 km ei kuulostanut paljolta, mutta se maasto teki siitä vaivalloisempaa...


Tultiin veneellä noin 3 kilsan päähän kolmen valtakunnan rajasta ja käveltiin sinne, ja sitten käveltiin koko matka takaisin mistä alunperin tultiikin. (Selkeetä selittämistä... :D)



Tossa nyt toi kolmen valtakunnan rajapyykki on. Sitä ympäri kun käveli niin kävi Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa!


Malla!















Tykästyin ruohokanukkaan!

Mallan kyyneleet


Aika mieletöntä oli! Muistan kun kävelin tuolla ihan täpinöissäni ja mietin miten happy oon. Vikat kilometrit eivät olleet enää niin kivoja, kun jalkoihin koski ja itikat kävi kimppuun. Meininki kävi vähän levottomaksikin ja hoilattiin Riki Sorsan Muuttohaukkaa, Haltin häitä, Final Countdownia jne. :D Juoksin pieniä polkuja pitkin ja pelkäsin että kompastin kiviin kun jalat eivät enää jaksaneet nousta oikein. Okei oli se loppumatkakin kivaa tavallaan :D Ihanin ja mielenpainuvin havis tuolta oli kapustarinta! Se oli niin söötti ja nätti ja se vaan vikisi meille pitkän tovin ja seuraili turvallisen välimatkan päästä. Raukka paniikissa varoitteli, mutta sen varoitusäänet kuulosti enemmänkin siltä että se olis tosi surullinen ja haluis että me otettais se mukaan. Tai sitten se olin vaan minä joka olis halunnu ottaa sen mukaan :D Se oli kunnon kultsibeibe. Aloin viljelee tota kultsibeibee tarkoittaen vaikka mitä eläimiä lopulta, mutta toi kapustarinta oli se originaali.

Mutta joo, siinä oli nyt muutamasta ekasta päivästä juttua ja kuvia :) Pistän pian lisää muista kenttiksen päivistä ja lopuksi myös siitä meidän kenttiksen jälkeisestä road tripistä!

Pakko mennä koisii. Hei hyi huomenna alkaa työt! Nöyyy. En haluu palata arkeen :D

- Kata

4 kommenttia:

  1. Oi että! Oon Kata niin kateellinen! Mäkin tahtoisin mennä pohjoiseen, etenki Utsjoelle. Noi kuvat on ihan uskomattomii!

    VastaaPoista
  2. Mäki haluisin Utsjoelle! Siellä olis ihan erilaista luontoa jo! Ja olis kiva käydä EU:n pohjoisimmassa kolkassa :D Hah. Miks sä just sinne halajat? :D

    - K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miten sä jaksoit selata tän postauksen tänne kommentteihin asti :DDDDDD
      - K

      Poista
  3. Totta helkkarissa, mä luin tän koko postauksen! :D kiinnostaa just toi kun Utsjoki on Suomen pohjoisin kaupunki. Siel on _ihan_ erilaista ko tääl etelässä!

    VastaaPoista