tiistai 10. kesäkuuta 2014

Vähän opiskelustani Bonnissa

Kata:

Ciao a tutti!

Oon itse asiassa tällä hetkellä Padovassa, Italiassa :) Viime viikolla tuli kauhea tarve päästä Feden luo, ja ostinkin ex tempore lentoliput samalle viikolle. Nyt mulla on vapaa viikko yliopistolta (luojan kiitos), mutta mun "täytyy" palata Saksaan torstaihin mennessä, koska silloin lähen pidennetylle viikonloppureissulle Berliiniin! Tää lomaviikko tuli niin tarpeeseen! Tai no loma ja loma, kun täälläkin melko paljon ollaan opiskeltu, mutta ainakin pystyy taas hengittämään. Aikamoinen kuukausi takana, nimittäin opiskelun kannalta :D



Ajattelin vähän avata mun opiskeluja täällä. Valitsin kurssit sekä miellenkiinnon että hyödyllisyyden takia. Nyt suoritin ensimmäisen hyvin intiivisen practical-kurssin niveljalkaisista. Neljä viikkoa, 5 tenttiä, pitkiä maastopäiviä, mikroskooppeilua, seminaariesitelmiä, luentoja, näpertelelyä, päivät kymmenestä seitsemään, ja tohon päälle vielä mun muut täällä suoritettavat kurssit. Ja todella vaativa taso, jopa niille muutamalle opiskelijalle, joilla oli jo paljon (työ)kokemusta hyönteisistä yms elukoista. Opettajat (tutkijat) odottivat meiltä jo valmiiksi todella hyvää taustatietämystä ja esim. hyvin monien taksoneiden tuntemista latinaksi. Emmä muistanu tyyliin kuin että Lepidoptera on perhoset. Ja sitten niitä termejä vaan tuli ja tuli ja ihan kuin olisi sanakokeisiin päntännyt joka ikinen ilta. Joskus on kiva päntätä, mutta kyllä siitä pänttäämisestä tarvitsee taukoakin, jotta voisi keskittyä esim. siihen ymmärtämiseen. Ymmärrän kyllä tieteellisten nimien tärkeyden kun ei kaikille ryhmille löytynyt edes nimiä enkuksi/saksaksi ja löytyessäänkin saattoivat olla hyvin harhaanjohtavia. Mutta liikaa liian lyhyessä ajassa :D eihän neljässä viikossa kerkeä saada kuin pintaraapaisun aiheeseen!





No nyt meni vähän valittamisen makuiseksi. Hyvä, tehokas ja monipuolinen kurssi. Yllättävän hyvää opetusta tutkjoilta, jotka kuitenkin opettavat vaan sen neljä päivää vuodesta. Isoin miinus tulee tenttien aikarajoituksesta. Älyttämän vähän aikaa annettiin, ja jäi todella harmittamaan ettei kerennyt antamaan hyviä vastauksia kysymyksiin, joihin tiesi vastauksen. Ja paineen alla mä ainakin menen paniikkiin ja kaikki katoaa mun päästä (ne taksoneiden nimet…). Eka tentti tuli ihan yllätyksenä ja meninkin feilaamaan sen. Siitä sitten opin että mun on skipattava kaikki kivat iltaohjelmat ja keskityttävä opiskeluun. Tietty mun täytyy täällä opiskellakin mutta vähän ärsytti ja harmitti joka ilta vastata kieltävästi kavereiden illan- ja viikonloppuviettokutsuihin. Ei se opiskelu kuitenkaan ollut mun ainoa motivaatio tulla vaihtoon :)








Mutta nyt tuli kunnolla tutustuttua saksalaisiin biologeihin (ja yhteen kreikkalaiseen)! Niin tiivistä yhdessäoloa vain kahdeksan opiskelijan ryhmässä. Näemmä aika kultaa muistot kun jo nyt vähän hymyilyttää kurssin muisteleminen haha. Mäkin muuten pidin tuota käärmettä kätösissäni! Ihana ihana ihana, eikä purru. Myrkytön käärme siis, mutta tietenkin pureva.



Sisaruskuva!

Niveljalkaisten (onpa hassua puhua suomenkielisillä nimillä näistä haha) lisäksi olen ottanut kursseja käyttäytymisekologian saralta, joka on suurta rakkautta, mutta täällä se on yllätävän neurobilsaan, sensory ecologyyn ym tollaseen nojautuvaa. Eli noissakin haastetta mulle. Ja sitten rändömisti valitsin paleontologian kursseja! :D Oon ihan hukassa noilla seminaarikerroilla, koska mä en oo ikinä opiskellut mitään tonne päinkään ja esim. mun geologian tuntemuskin on vähän hatara… Noi on maisterivaiheen kursseja, joten opiskelujoilta odotetaan pohjatietämystä. Pitää vähän työskennellä muita enemmän pysyäkseni edes joten kuten perillä asoista, mutta hitto oon silti aika innoissani tosta :D Lukukauden loputtua koittaakin kenttäosuus, jolla reissataan niin Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Ranskassa kuin ITALIASSAKIN. Yövytään yksi yö täällä Padovassa!! Kolme viikkoa leikkien paleontogia Alpeilla, ei paha.


Vielä ennen niveljalkaiskurssia kykeni lähteä illanvietoihin.

Italiasta haluan vielä kirjoittaa ja myös Sveitsistä/Zürichistä (jep, siellä käväisin!!), koska se oli niin ihana kaupunki. Nyt tuon yhen pitäisi tulla luennolta hakemaan mua täältä kirjastolta syömään :) Mä niin rakastan tätä kaupunkia ja koko Venetoa ja haluan niin paljon reissata täällä enemmän lähitulevaisuudessa!! Nyt ei ole muuta kuin Chioggiassa ("pikku-Venetsia") tullu käytyä ja läheisellä saarella (Ca' Roman), jonka uimarannassa heitin talviturkkini pois :'D

CIAOOOOOO!

P.S. tänään aion vedellä Spritzejä.

- Kata

perjantai 16. toukokuuta 2014

Kulttuurieroja Helsingin ja Bonnin välillä

Kata:

Hallo!

Vaikken kaukana Suomesta asukaan, Suomi tuntuu aika kaukaselta täällä asuessa. Tietenkin, sillä enhän mä kuule tai puhu suomea, en näe suomalaisia läheisiäni, en tiedä paljoakaan Suomen menosta, säästä, uutisista jne. ja mikä kauheinta, olen pihalla lätkän MM-kisoista :(

Mutta lisäksi pienet hauskat arjen kulttuurierot täällä saavat mut tajuamaan, että en todellakaan ole kotimaassani. Kokosinkin tähän muutamia "kulttuurieroja" Suomen ja Saksan välillä. Onhan Saksa suuri maa, ja eroja löytyy varmasti sekä osavaltioiden että ihan kaupunkien välillä, mutta tässä mitä olen havainnut täällä mun kaupungissa, Bonnissa :)

(kuvituksena mun satunnaisia kuvia mun parilta lenkiltä :D)


Teitittely. Vaikka kioskissa kolme vuotta työskenneltyäni opin teitittelemään luontevasti, en tule ikinä tottumaan että mua teititellään joka paikassa.

Kierrätys. Saksaa ei turhaan tunneta ympäristöystävällisenä maana. Esim. tuo kierrätys on ihan huippua täällä. Eri väriset lasitkin lajitellaan. Ja kaikki kierrättävät!

Sopivasti olin ottanut tämän hyvin esteettisen kuvan :D

Panttisysteemi baareissa. Kuten Suomesta, myös täältä löytyy panttisysteemi pulloihin ja tölkkeihin. Mutta tämä löytyy myös baareista/klubeista, joissa juomat tarjoillaan pulloissa. Jos kaljan hinnaksi on annettu 2 euroa, siitä maksetaan 2,50e. 50 senttä saa takaisin, kun pullon on palautanut. Tämä on fiksua, sillä en ole vielä törmännyt lasinsirpaleisiin diskojen lattiolla. Ehkä myös tämän takia niitä pulloja saa kanniskella niin ulos kuin vessaankin. Tupakanpolttajat tykkäävät. Tämä koskee myös laseja, mutta niitä en ole pahemmin nähnyt käytettävän.

Juomien maksaminen jälkikäteen. Baareissa, joissa istutaan, juomia ei makseta tilattaessa, vaikka tilaisi tiskiltä. Baarimikko kysyy nimen ja kirjoittaa sen juomanaluseen, johon merkitsee henkilön tilaukset pitkin iltaa. Ja aina olen kävellyt loppusummaan tyytyväisenä baarista ulos. (halpaa!!)

"Koputus" luentojen päätteeksi. Siis tämä. Pyörittelin silmiäni ensimmäisen luentoni jälkeen. Opiskelijat antavat aplodit luennoitsijalle koputtamalla pöytään aina luennon päätteeksi. (tuntuu yhä hölmöltä tehä tätä) Ja meinaan yhä jokaisen opiskelijasemman jälkeen antaa perinteiset aplodit!


Julkisilla paikoilla juominen. Joo ihan kuin tätä ei harrastettaisi Suomessa. Mutta! Täällä se on laillista ja ihmiset tekevät sitä häpeilemättä. Junissa otetaan after workit tai juodaan skumppaa. Juovia pyöräilijöitäkin olen nähnyt, mutta tämän laillisuudesta en menisi takuuseen…

… Koska Pyöräily tapahtuu teillä joko autojen seassa tai autojen vieressä. Jalankulkijoiden poluilla pyöräilystä sakotetaan. Ne on kyllä sen verran kapeitakin, etten tiiä kuka viitsisi edes niillä pyörräillä. Sitten on tietysti pyöräilijöille tarkoitetut omat tiet. Tämä kaupunki on niin pyöräilykaupunki kuin vaan olla voi. Kaikilla on pyörät ja joka toisena viikonloppuna järjestetään suuret pyörämarkkinat.

Papereita ei kysytä. Multa ei olla kertaakaan kysytty papereita. Ja edes mua nuoremmilta vaikuttavilta (teineiltä) en ole nähnyt kysyttävän papereita. Täällä on ikärajat, mutta esimerkiksi alaikäinenkin saa ostaa ja juoda alkoholijuomia vanhempiensa seurassa. Kaikki kummastelee täällä, kun kerron Suomen 30v-säännöstä ja siitä, että tupakat pidetään visusti piilossa. Täältä kun kaduilta löytyy tupakka-automaatteja! (nyt heräsi kysymys, miten alaikäisten tupakan ostoa voidaan kontrolloida sellaisessa?)



Tuntemattomien tervehtiminen. Tää on musta jotenkin aivan ihana tapa. Ei tätä joka paikassa tapahdu, etenkään ruuhkaisissa paikoissa, mutta monesti hiljaisemmissa paikoissa ja esim. "syrjäisemmillä" lenkkipoluilla. Huomaan tosin oman suomalaisuuteni tässä. Hyvinä aamuina aamut vaan paranee ihmisten hymyilystä ja tervehtimisestä, mutta väsyneinä ja huonoina aamuina taas haluaisin vaan olla omissa oloissani haha.

Naapuristoelämä. Täällä naapurit ovat keskenään kavereita! Ihan pesutuvassakin voi tutustua uusiin ihmisiin, ja kaikki ovat toisilleen kohteliaita ja ystävällisiä ja tarjoavat apuansa. Kun esim. vaan muistelenkin menoa Pasilan rapussa… Eikä tama pelkästään rajoitu opiskelijayhteisöihin! Olen kuullut samanlaisia tarinoita yksityiseltä asumispuoleltakin :)

Hymyileminen, kiittäminen ja yleinen hyväntulisuus. Kyllä tällaisia supereita ihmisiä Suomestakin löytyy ja tällainen meno joka kerta ilahduttaa, mutta täällä se on yleisempää. Ihmiset hymyilevät vastaantulijoille, naureskelevat itselleen ja omilleen mokilleen. Asiakaspalvelukin jotenkin paljon hyväntuulisempaa, mutta kyllä niitä hapannaamoja joka paikasta löytyy haha. Voihan tähän fiilikseen vaikuttaa ihan oma asennekin, mutta näin olen asian kokenut täällä :)


Täsmällisyys. Kaikille lienee tuttua, että saksalaiset ovat kaikkialla ajoissa. En ole vielä törmännyt kehenkään, joka tulisi esimerkiksi luennoille/seminaareihin myöhässä. Suomalaisetkin ovat täsmällisyyden kärjessä kun vertaa noihin etelän maihin… Voi huoh oikeesti :D

Kiireettömyys. Vaikka saksalaiset eivät myöhästele, he eivät silti kiiruhda paikasta toiseen. Tuntuu, että kaikki kävelevät niin lungisti. Sitten taas kun mä koitan kipittää kiireessä, näitä ihmisiä saa olla koko ajan ohittelemassa hyvin kapeilla jalkakäytävillä.

Hinnat. Tykkään hinnoista täällä. Niin edullista kaupassa! Ihmiset täällä ihmettelee miksi käyn Rewessä Neton, Lidlin ja Aldin sijasta, mutta mä satun tykkäämään Rewestä ja se on myös lähikauppani. Noi muut on vielä tuntuvasti halvempia mutta kyllä toi Rewekin on älyttömän halpa mulle. Joku sanoi, että Saksassa ruokakaupat on Euroopan halvimpia? Mun mielestä mun kämppiskin (saksalainen) sanoi niin.

Jep, jäin kuvailemaan näiden kahden paritteluaikeita.

Leipä. Ruokakaupoista ei saa tuoretta leipää. Leipä on sellasta säilöntäainemössöä, joka säilyy tuhottoman kauan avattunakin. Kaikki ostavatkin leipänsä "Bäckereista" (=leipomoista?), mutta niitä on onneksi vähän kaikkialla ja myös usein supermarkettien yhteydessä.

Vesi. Yhyyy I miss sooo much finnish water! Täällä kaikki tuppaa ostamaan vetensä, mutta mä itsepintaisesti juon hanasta vaikka hyvää se ei ole. Nyt olen alkanut keittämään sitä ja sitten jäähdytän sen, koska en oo varma kuinka mun vatsa tosta tykkää :D

Hmm, ei paljoa muuta "negatiivista" tule mieleen. Tottakai ikävöin suomalaista leipää, purkkaa ja sen semmoista (ihmisten lisäksi siis). Ai niin, ehkä julkinen liikenne! Se on täällä muuten toimiva (ja opiskelijoille ilmainen koko osavaltiossa), mutta bussit menevät miten sattuu. Yllättävää sinänsä, onhan Saksa muuten täsmällinen maa. Mutta ei mua pahemmin hetkauta, kun mä kävelen ja pyöräilen kaikkialle. Ei nyt mitään kummoisia "kulttuurieroja" mutta tuollaset asiat ovat herättäneet oman huomioni :)

Voisin ihan hyvin kirjoittaa myös Italian kulttuurista, sillä vaikka Saksassa asunkin, ympärillä on melkeinpä enemmän italialaisia kuin saksalaisia haha. Ja lisäksi tuo mun poikaystävä on italialainen. Vaikka myös paikallisiin olen onnekseni päässyt tutustumaan, suurin osa lähimmistä kavereistani täällä on Italiasta tulleita vaihtareita. En sitten tiedä hakeudunko aina vaistonvaraisesti italialaisten seuraan :'D haha no ei vaineskaan, italialaisia täällä nyt vaan sattuu olemaan suuri määrä ja useimmilla heistä on ihan mahtava persoona :) Italia on varmaan kaikista maista stereotypisoiduin (hienoa suomea taas), ja hauskinta siinä on, että jotkut niistä stereotypiosta on niin pelottavan lähellä totuutta haha (ja osa niiin totta). Mutta noista tulen kirjoittamaan sitten kesällä, kun olen tehnyt uuden reissun Italiaan ja saan sieltä lisäinspistä :) Tai ehkäpä jo ennen! Voih miten kaipaan jo Italiaan!

Oon niin helpottunut, että viikonloppu koitti. Älyttömän raskas viikko takana. Mulla alkoi hyvin intensiivinen kurssi tossa maanantaina, joka on todella mielenkiintoinen, mutta aikaa ja voimia vievä. Mun jokainen päivä on 10-19 ja pitäisi ton ajan ulkopuolellakin kerkeä opiskelemaan kaikki jutut läpi, tekemään esitelmiä jne. Mutta toisaalta kivaakin, kun päivät on täynnä ahertamista näin mielenkiintoisten asioiden äärellä :)

Schönes Wochenende für alle 

- Kata

tiistai 6. toukokuuta 2014

Vapun viettoa Bonnissa

Kata:

Hallo!



Nyt taas on päiviä vierähtänyt täällä Saksassa. Vappuna iski ensimmäinen ikävä Suomeen. Tai no ei Suomea kohtaan, mutta niitä ihmisiä kohtaan Suomessa  Tai semmonen pahempi ikäväpiikki iski. Kyllähän mä koko ajan ikävöin niin mun poikaystävää Italiassa kuin mun ystäviä ja perhettä (ja koiraa!!) Suomessa. Toisaalta tiiän että syksyllä tuun ikävöimään näitä täällä tapaamiani ihmisiä. Nonni, mut on tuomittu ikävöimään loppuiäkseni :D

Mun vappu meni vähän erilaisissa meiningeissä kuin Suomessa! Täällä ei nimittäin tarvinnut hytistä! (no hehe, ei ehkä ainoa eroavaisuus) Vappuaattona suunnattiin Silent partyihin, joiden nimeä en kummemmin etukäteen pohdiskellut, ja paikan päällä ihmettelinkin miksi mun käteen ojennettiin kuulokkeet. Jaa, että musa tulee kuulokkeista? Ja että voin vielä valkata kanavankin? Ookoo, mielenkiintoista. Mutta oli oikeasti ihan superhauska idea! Nauroin niiin paljon aina kun sammutin kuulokkeet tai otin ne pois. Ihmiset tanssivat "hiljaisuudessa" ihan täysillä. Ite en oo tanssijatyyppiä, mutta kyllä se pistää tanssimaan, kun musa tulee suoraan sun korviin ja ihmiset on ihan villeinä ympärillä. Ja lisäksi ihmiset tanssivat eri biiseihin, mikä teki kaikesta vielä huvittavampaa, ja oli hauska arvuutella mitä kanavaa kukin oli kuuntelemassa. Ja koska toi parkkihalli-klubi-yhdistelmä oli hiljainen, mitä nyt ihmiset lauloivat biiseihin, pystyi ihmisten kanssa keskustella aina halutessa ja normaaliin äänensävyyn - toisin kuin klubeilla yleensä.

Vappupäivä meni ihastellessa talojen edessä olevia koristeltuja koivuja! Saksassa on tapana, että pojat pystyttävät tyttöystävänsä talon eteen puun, jossa lukee tämän tytön nimi. Puita löytyi laidasta laitaan. Jotkut olivat ihan älykorkeita ja pysty vaan kummastella miten tuokin on pystytetty, ja kontrastina löytyi aika mitättömiä risuja :'D Vappuaattona taas sai ihastella kun nämä miehet kanneskelivat puita tai vetivät niitä auton perässä, haha. Illalla suunnattiin vaihteeks dormitory pippaloihin! En tule ikinä ymmärtämään näitä hintoja… Oikeesti, puolen litran hyvä bisse ja jekkushotti 1,50e. Hintojen lisäksi näissä bileissä parasta on pöytäfutis, jolle olen menettänyt sydämeni.


Viikonloppuna oli Rhein in Flammen -festivaali, joka kesti täällä Bonnissa kaksi päivää. Eli se on tuommoinen kiertävä huvipuisto-festari-tapahtuma, joka päättyi tänne Bonniin. Ekan illan vietin saksalaisten kanssa, joiden musamaku on melko samanlainen omani kanssa, kun taas Erasmus-tyypit olivat techno-lavan luona. Muutama ihan mahtava bändi tuli nähtyä: Queenkings ja Dirty Deeds. Vaikka molemmat ovat coverbändejä (Queen ja AC/DC) niin ihan mahtava show ja nautin niin todella paljon. Molemmat ovat suuria bändejä tällä alueella, ja esimerkiksi Queenkingsin tyypit olivat mukana sillä maailmankuululla We Will Rock You -tourilla.




Toisen illan vietin Erasmus-frendien kanssa ja ilta oli hieman humalaisempi… Italialaiset tytöt olivat ottaneet suuren tequila-pullon mukaan, suolineen ja sitruunoineen :D Piti käydä vetäsemässä Jägermeister-teltalla shotteja ja näin saatiin shottilasitkin! Ja tuli sitä bisseäkin vedettyä ihan mukavasti, koska tequilabisse sopi illan teemaan. Techno-lavakaan ei enää kuulostanut niin pahalta ja lähettiin reivaamaan. Olin todella uskottava näky mun Iron Maiden -paidassani, kun oleskelin suuren osan ajasta vielä kavereideni harteilla :D




Tuli ihan teiniaikojen ilotulitusillat mieleen - ne jotka oli aina alkusyksystä eikä niitä ilotulituksia ikinä edes tyyliin nähny/muistanu jälkeenpäin. Ilotulitukset olivat siis tuon tapahtuman huipentuma, ja todella vaikuttavat ne olivat. Me tosin vielä jatkoimme törmäilyautojen ja ostoskärryjen testailua festarialueella. Eikä tohon loppunut ilta vielä, pitihän sitä suunnata keskustaan baariin. En tiiä onko mun jaloissa olevat järkyttävät mustelmat ostoskärryillä kaatumisesta, vai pyörällä kaatumisesta. Mulle siis tulee ihan älyhelposti mustelmia, ja mun jalat on aina mustelmilla. Mutta näillä tän hetkisillä mustelmilla on kivasti kokoa ja turvotusta… Joo kyllä tää vappuviikko täälläkin muistutti omalta osaltaan Suomen vappua. Nyt on keskityttävä terveellisempiin elämäntapoihin ja siihen opiskeluun! Tekee kyllä oikeesti mielikin :D


Yleisistä kuulumisista sen verran, että asiat ovat pysyneet kutakuinkin samoina, paitsi että oon muuttanut! Jep, again. Vaihdoin huonetta samassa rakennuksessa, joten not so bad. Harmittaa vaan parvekkeen ja kivan espanjalaisen kämppiksen menetys. Nyt asun MIEHEN kanssa :D ja siis aikuisen, työssä käyvän miehen kanssa, joka työskentelee Deutshe Bankille. Tai Deutsche Postille, en ole ihan varma.

Hän vaikutti alkuun niin kovin kohteliaalta ja muodolliselta, että jopa vähän ärsytti. Siis hyviähän puolia nuo on, mutta mä oon vähän eri tavalla kohtelias ihminen. Otan toiset huomioon, mutta oon lungimpi. Joten olin ihan voi ei, ollaan ihan eri levelillä. Nyt kuitenkin vaikuttaa, että meillä tulee olemaan ihan kiva yhteiselo edessä. Eilen hän kutsui itsensä mukaan, kun kerroin meneväni baariin (siihen joka maanantaiseen rentoon istuskelu-juomis-häppinnenkiin). Sanoin tietty että joo olet tervetullut, vaikka mielessäni oli vaan että o'ou, siellä tulee olemaan varmaan melko outoa, koska kaikki muut ovat opiskelijoita ja no, emmä tiiä. Mutta ton jälkeen hän alkoi ojentelemaan mulle bissejä - joten ehkä on toivoa! Ehkä ei ollakaan niin erilaisia!

Ja on oikeestaan todella positiivista asua natiivin saksaa puhuvan kanssa. Ehkä mun saksan oppimisellakin on nyt toivoa :) Tschüβ!!

- Kata

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Buongiorno Italia con i tuoi artisti con le canzoni con amore con il cuore

Kata:

Ciao a tutti!
Kotiuduin Bonnin kämpälleni viikonloppuna Italian reissulta. Yksi elämäni parhaista viikoista  



Matkustin ensimmäistä kertaa poikaystäväni kotikaupunkiin Padovaan. Jännitin reissua ihan hirveästi koko kuukauden ajan, ja edeltävänä päivänä jännitys oli jo melkein sietämätön. Lähtöpäivänä en kyennyt keskittymään mihinkään ja oli todella oudot fiilikset. Kentällä olin hyvin kärsimätön, koneessa yhtä hymyä ja epäuskoa, Venetsian lentokentällä pidättelin onnen kyyneleitä (melko epäonnistuneesti). Kun näin Feden mua odottamassa ja itse vielä jouduin odottelemaan matkalaukkuani, olin jostain kumman syystä ihan paniikissa ja vaikutin ulkopuolisille varmaan aika hätääntyneeltä  - ainakin heidän katseista päätellen :D (olin aika itkuinen haha voi nolous, minäkö tunteikas)

Sitten pääsinkin toisen syliin!

Automatkalla alkoikin sitten panikointi hänen vanhempiensa tapaamisesta… :D Juttua monimutkaistivat muutamat seikat. He eivät puhu sanaakaan englantia, ja mun italian alkeiskurssien tunneista on ööö nopeasti laskettuna ainakin viisi vuotta. Ja he eivät tieneet olevani heidän poikansa tyttöystävä. Itse asiassa he eivät tieneet edes sukupuoltani kuin vasta edeltävänä päivänä. Heille oli kerrottu, että Suomesta tulee joku kasvissyöjä noin viikoksi kyläilemään. Hienosti hoidettu homma, Fede…


No ensitapaaminen, kuten myös koko loisimiseni heidän luona yhteisine ruokailuineen sujui kivasti. Puhettani oli kääntämässä poikaystäväni lisäksi hänen isosiskonsa. Ja yllättäen isoäiti, joka oli jo reippaasti yli 90 vuoden iässä, puhui englantia. (vaikka aika ajoin unohti, etten puhu italiaa)

Mulla oli koko viikon ajan todella pidetty olo, eikä mulle tullut fiilistä, että musta olisi hirveästi vaivaa, vaikka aluksi pelkäsin tulevani häiritsemään tämän perheen kotirauhaa. Itse asiassa yksi perheenjäsenistä ei mun tulosta hirveesti ilahtunut… Feden kissa. Raasu oli todella säikky ja stressaantunut mun läsnäolosta. Suloinen kissa silti! Ehkä ensi kerralla ollaan jo enemmän kaveruksia :)

Ensimmäinen ilta oli muutenkin semiouto. Heti aluksi näin kasoittain sekä nunnia että huoria. (kivat kontrastit) Ja hyvin myöhään illalla menimme outoihin bileisiin, jotka sijaitsivat jossain tehdasalueella, joten musiikki pauhasi muutaman korttelin päähänkin. Bilepaikka löytyi siis helposti. Bileet olivat isolla kotitalon pihalla ja jengia aika lailla… Kukkaistutuksia ym. oli päässyt tuhoutumaan. Melkoisen alkoholipitoisia juomia tarjoiltiin kaikille ilmaiseksi ja meno oli sen mukaista. Vähän turhan kännistä mun makuun (jännä kuulla mun suusta tällasta) mutta olipahan kokemus. Ja tapasin niin Feden ala-astekavereita kuin hänen nykyäänkin parhaita kamuja :)

Ekat päivät meni tutustuessa Padovaan. Sen nähtävyyksiin, kuten kirkkoihin, kasvitieteelliseen puutarhaan (joka on yksi maailman vanhemmista), puistoihin ja aukioihin sekä tietysti Fedelle tärkeisiin paikkoihin. Aika monet paikat oli suljettu pääsiäisen kunniaksi tai vastaavasti buukattu täyteen. Mutta onneksi kaikkea ei tarvinnut tehdä tällä reissulla, vaan reissuja riittää lähitulevaisuudessakin :) Join ehkä parhaimmat kahvini ehkä parhaimmassa kahvilassa ikinä. Kahvila oli Pedrocchi Café, jolla on aikamoinen historia ja maine Italiassa, ja sen pystyi aistimaan itse kahvilassakin. Vähän fiinimpi mesta, mutta mieluusti palasin aina uudestaan ja haluan jatkossakin siellä käydä. Wikipediasta löytyy historiasta jotakin mutta italiaksi tietty enemmän löytyy.

Sitten karattiinkin perheen toiselle asunnolle, vuoristomökille!






Mökki sijaitsi pre-Alpeilla (en tiedä virallista maantieteellistä nimeä :D) eli korkeutta ei ollut kuin vain reilu kilometri, mutta lisäksi seikkailtiin autolla vähän korkeammillakin paikoilla. Koitettiin ajaa "Italian Suomeen", mutta lunta oli niin paljon, ettei sinne ollut mahdollisuutta mennä. Harmi! Kesällä sitten, kun lumet ovat sulaneet enemmän :D Alpeillekin oli tarkoitus mennä, mutta ei ihan joka paikkaan keretty. Mutta oli upean näköistä kun vuoristomökiltä näkyi huikeat Alpit ja niiden lumiset huiput! Tuli ihan laskettelureissut mieleen, joita tehtiin perheen kanssa eri Keski-Euroopan maihin aina hiihtolomasin :)

Keskityttiin erilaisiin virkistysaktiviteetteihin, kuten vaeltamiseen ja vuoripyöräilyyn (mountain biking). Ja nautittiin idyllisistä vuoristo- ja laaksokylistä :) Oli jotenkin niin mukavaa ja kotoista asua mökissä, jossa oli takkatuli ja eri ruoat (kasvikset, juustot, kala, leipä jne.) hankittiin niihin erikoistuneista pienliikkeistä. Miksei Suomessa ole enää tuollaisia söpöjä kauppoja, joissa myydään vain lähiruokaa, joka usein on vieläpä luomua? Isot marketit jyllää :(

En tiedä miksi, mutta tästä maisemasta tuli mieleen ihan Thaimaan reissu :D Vuoristot sademetsän peitossa, vaikkei tuo ihan sademetsää ollukaan hehe



Olieron kaupungissa vierailtiin, jotta päästäisin näkemään vuorten alaiset luolat. Mä kovasti toivoin näkeväni olmeja, mutta se onkin vissiin aika harvinaista tuolla kun ne elelevät niin syvällä vedessä. Mutta lepakoita näkyi ja paljon, mikä oli siistiä! Ja oli se kokemisen arvoinen paikka muutenkin. Viime luolakerroista on jo aikaa! Myöhemmin kesällä me toivottavasti tehään reissu Sloveniaan ja siellä pitäis olla tsäänssi nähä olmeja :)




Bassanon kaupunki oli vika etappi ennen Padovaan paluuta! Tooodella ihanan oloinen kaupunki. Ja täältä grappa on kotoisin ;) Tuntuu, että joka paikkaan haluisi vaan palata yhä uudestaan :D

Saman päivän iltana mä läksin ulos ja Fede jäi opiskelemaan. Sisko vähän naurahti että jännää että näin päin, tavallisempaa Italiassa on toiste päin :D Mutta hyvä että jäi kotiin niin mä sain viettää laatuaikaa yhden italialaisen tytön kanssa, jonka tapasin Suomessa hänen ollessa vaihdossa siellä, ja joka on myös kotoisin Padovasta. Mentiin Padovan lähellä sijaitsevaan pienempään kaupunkiin, Torregliaan, jossa käytiin erittäin kivassa viinibaarissa ja sitten vielä jännät jälkkärit syötiin jossakin jännässä makeiskahvilassa :D Oli todella outoa tavata tämä tyttö muualla kuin Suomessa! Ja hänelle oli tietty vielä oudompaa nähdä mut hänen kotikaupungissaan :D Onneksi tämä neitonen hyväksyttiin Helsinkiin opiskelemaan koko maisteriohjelma!

Viimeinen kokonainen päivä vietettiin Venetsiassa! Viime kerrasta on "hiukkasen" aikaa, joten oli jännä nähä samoja paikkoja kuin mitä lapsena näin. Ihana kaupunkihan se on, mutta koska oli jonkin sortin "itsenäisyys/vapauspäivä" Venetolle, kaupunki oli melkoisen tukossa ihmismäärästä :D Ja oli paahtavan kuuma. Siinä missä vuorilla oli aamulla miinusasteita, tuolla kivikaupungissa lämpöasteet saavutti +29 eikä tuullut ei sitten yhtään :D







He haluavat itsenäistyä

Vika ilta oli pyhitetty maailman parhaimmalle pizzalle :) Feden kavereita huvitti kun kerroin kuinka ananas on ehkä yleisin täyte pizzoissa Suomessa. Mua taas huvitti Italiassa käytetyt täytteet! Mä päädyin ottamaan lohi-mascarpone pizzan rucolalla ja ah nam. Alkuun Spritzit ja ruoan kanssa hyvät oluet ja hyvä viini ja loppuun ah niin hyvät jälkkärit. Ihan paras ilta. Tykkään niin ton kavereista! Ja hekin vissiin musta kun koittivat joka päivä "änkeä" seuraamme :D Tarjoilija antoi illalle vielä loppusilauksen, oli nimittäin sen verran jännä tapaus. Keski-ikäinen (mitä luultavimmin) homomies, jolta tuli niin älyttömän härskejä (mutta todella hauskoja) vitsejä ja ihan parhaita runoja ruoista. Pojat saivat vähän enemmän huomioo, mutta lopulta mäkin sain niskahieronnan.


Oli todella haikeaa lähteä Italiasta. Olin aika masis saapuessani Saksaan, mutta sitten kun eilen näin kavereita täällä niin tajusin miten mahtavaa aikaa mulla täälläkin on ollut ja tulee olemaan :) Eilen tehtiin taas reissu Kölniin ja suklaamuseoon! Tänä iltana nään toivottavasti loputkin kavruista, kun on perinteiset maanantain baari-istuskelut :)

Nyt kipitän pyörällä paleobiologian luennolle!

- Kata