maanantai 6. tammikuuta 2014

Kreisi vk 1

Kata:

Hellureiii!

Vasta nyt tuntuu, että vuosi on todellakin vaihtunut! Uuden vuoden päivä meni niin darratokkuraisessa olotilassa enkä tainnut olla valveilla kuin kuutisen tuntia, heh. Torstaina päätin että nyt on tsemattava ja aloitettava "tehokas elämä" :D No se jäi siihen torstaihin.

Mä en vielä uuden vuoden aattonakaan tiennyt mitä tulisin tekemään illalla :D Oon kai viimeiset 5-6 vuotta ollut Suvin kanssa uuden vuoden, mutta nyt se mimmi huitelee Lapissa häissä. Ja tää toinen mimmi, GG, huitelee Kaliforniassa. Muut ystävät eivät oikeen jaksaneet innostua uudesta vuodesta ja viettivät sen jossakin kotisohvalla poikaystäviensä kainalossa. Sain kutsun jonnekin kotibileisiin, mutten jaksanut ollenkaan innostua, kun ei huvittanut viettää vuoden vaihdetta puolituttujen kanssa. Harkitsin jo töihin menemistä tai uuden vuoden viettoa vanhempien kanssa :D Alkoi todellakin harmittaa, etten ollut lähtenyt mökkeilemään mun italian kanssa.

Uusi takki ja huivi alennusmyynneistä :)


Uuden vuoden aatto kuitenkin starttasi vuoden viimeisen kouluhomman, elikä enkun esseen, viimeistelyllä! (nyt Suvi on varmaan musta ylpee. ainaki sietäis olla) Menin isän töihin tilaamaan ittelleni Ray baneiden vihreä-turkoosit peilipilotit ja samalla toivoin, että iskä jaksais ehkä lukaista mun esseen. Muistan kun lukiossa se lukas mun aineita, varsinkin vieraan kielen esseitä, vaikka väittikin että se on kielissä huonompi kuin mä. Kuitenkin se aina jakso lukasta ne. Tällä kertaa se turhautu jo ekan sivun jälkeen, prkl :D Vähän eri tasoa kuin ne lukion 200 sanan esseet matkustelusta ja harrastuksista, haha. Mutta olisinkin halunnut saada sitä ei-biologin mielipidettä aineeseen.

Sain esseen lähetettyä, ja sitten tulikin ihan juhlimisfiilis ja samaan aikaan italialaiselta kaverilta tuli viestiä, että mun pitäis liittyä heidän uuden vuoden viettoon! Jes jes jeee! Eikun alkon kautta himaan ja sitten kohti keskustaa etkoilemaan! Ihan hullu alkuilta, joka vaan muuttui hullummaksi :'D Siis ihan vaan esimerkkinä tää yksi creepy italialainen (joksi häntä kutsuimmekin). Tämä tyyppi oli edellisenä iltana lentänyt Suomeen ensimmäistä kertaa nähdäkseen tätä mun italialaista tyttökaveria, jota hän ei edes tuntenut. Kuulemma vaan moikkaustasolla tunsivat toisensa. Tämä creepy italialainen ei puhunut englantia, mutta osasi esitellä itsensä kuitenkin tämän tytön poikaystäväksi (jota hän ei siis todellakaan ollut). Vähitellen hän oli aivan änkyräkännissä ja kun suuntasimme kohti Senaatintoria katselemaan raketteja, hän jo kaatuili pitkin poikin katuja ja katosi vähän väliä. Jossain vaiheessa hän katosi lopullisesti, eikä tietenkään kantanut puhelinta mukanaan. Oikeestaan tän creepyn tyypin takia meiän iso porukka myös jakaantui osiin, koska vähän väliä piti etsiä tätä jälleen kadonnutta miestä, ja väkeä oli tosiaan ihan törkeen paljon Senaatintorin seudulla. Loppuyö oli kuitenkin ihan huikea ja lopulta päädyttiin johonkin baariin, mutta en muista mihin baariin…. heh.


Lopullinen pieni joukkomme koostui italiasta, unkarista ja sloveniasta :) tää on ihan mahtavaa tavata uusia ihmisiä muista maista, mutta sitten toisaalta inhoan hyvästejä. Nyt viikonloppunakin täytyi jo sanoa hyvästit muutamille :( mutta, kukapa tietää, ehkä sitä vielä nähdään!



Kuvia illasta/yöstä oli kertynyt reilusti yli sata ja pari aivan mahtavaa videota, mutta laatu nyt oli mitä oli :D Ei jösses, miten nauroin kun aamulla (iltapäivällä klo 15…) heräsin ja katselin ne läpi. Ihania uusia kavereita!

Ai niin, creepy italian oli löytänyt tiensä mun kaverin luo joskus aamupäivästä. Oli kuulemma viettänyt yön sairaalassa, kun oli onnistunut murtamaan kätensä lyödessään jotakuta…. Siinäpä vasta mukava tapaus. No oli sen sitten ihan mukava tapaus, kun toisena päivänä tavattiin, mutta jotakin mielenterveydellisiä ongelmia sillä on oltava. Sai jotain ihme haloita lumisateestakin vaikka taivas oli ihan kirkas!?





Päätettiin torstaina tavata uudestaan, ja pitää "farewell partyt" creepylle italiaanolle, kun se oli sen viimeinen ilta. Mä liityin joukkoon vasta keskiyön jälkeen, kun pääsin töistä, ja suuntasin Roskaan muiden luo. Ja ahahahahahaaaa mulla oli niin kipeät vatsalihakset seuraavana päivänä ihan vaan hysteerisestä nauramisesta!! Creepy italian puhui jo enkkuakin joten kuten ja keskusteluakin saatiin aikaiseksi. Kaikki ihmetteli miten mä ymmärsin sen puhetta, kun olin ainoa joka ymmärsi kun se esim. kysyi "do you sky?" (sky:llä se meinas downhill skiing)

Ja baareilun jälkeen mentiin opiskelija-asunnoille jatkoille ja tapasin mun italian viimein  Ei oltu oltu kuin kolmisen yötä erossa, mutta se oli tuntunut ikuisuudelta. En kestä mua tällasena, so unlike me :D

creepy italian oikealla :D

Loppuviikko on mennyt töitä tehden ja leikkien kotia italian kanssa täällä Pasilassa, kun Suvi on ollut poissa :D italia on aina ollut venaamassa mua meiän kämpällä, kun oon palannut töistä, ja miten oonkaan rakastanut tätä olemista yhdessä! Oon laskenut minuutteja töissä ihan eri syistä kuin aiemmin :D Tää viikko tulee varmaan olemaan mun vuoden parhaita! Mä en tiedä miten mä selviän keväästä kun koittaa mun vaihtoon lähtö. Viime yönä sain mun ensimmäisen itkukohtauksenkin, kun ajattelin kevättä. Ihan kamalaa, koska oon jo vuoden venannut mun vaihtoa ja Saksaan lähtöä, mutta nyt toivon että kevääseen olisi vielä monen monta kuukautta. Tosin italia lähtee samoihin aikoihin takas Italiaan, joten Saksa on mulle siunaus ja pelastus. Muuten varmaan masentuisin Suomessa. No ei, lähtisin Italiaan. Mutta niin mulla on nytkin aikomuksena, vaikka en tiedä missä hiton välissä.


Suvi varmaan tulee ihan pian, iskipä ikävä nyt kun vihdoinkin oon aloillani yksin. Ja ikävä GG:tä!

- Kata

2 kommenttia: